Töitähän tänne tultiin tekemään

Toim. huom. Tänään maanantaina 16.3. koulut ja vapaaehtoisprojektit suljettiin ja ne pysyvät suljettuina ainakin kuun loppuun saakka. Katsotaan mitä parin viikon päästä tapahtuu. Tässä kuitenkin kuvaus viime viikkojen työstäni täällä.

Tästä se työpäivä alkaa, bussipysäkiltä. Minä työskentelen tanskalaisen Christinen kanssa Sur Solidario -nimisessä projektissa, ja meidän työpaikka sijaitsee Lomas de Zamorassa, Buenos Airesin provinssissa. Työmatkan pituus riippuu liikenteestä ja millä bussilla kuljemme töihin, mutta periaatteessa yhdensuuntainen matka on 1,5 tuntia. Takaisin kotiin pääsemme hieman nopeammin, sillä kadut ovat tyhjempiä illalla.

Bussi nro 188 kulkee suoraan projektimme lähelle, mutta se on monasti tupaten täynnä ja pysähtelee useammin, joten aikaakin tuhraantuu enemmän. Voimme myös ottaa ensin bussin nro 31 ja vaihtaa provinssiin päästyämme bussiin nro 553. Tämä vaihtoehto on nopeampi ja hyvällä tuurilla pääsemme myös istumaan. Kallista bussilla kulkeminen ei täällä ole. Kertamaksu on 21 Argentiinan pesoa, eli noin 0,30€. Tuolla summalla bussissa saa istua vaikka linjan alusta loppuun.

Kun jäämme bussista pois Lomasissa, tämä näky tervehtii meitä. Kuljemme hevosen ohi kohti vihreää ovea, jonka päällä on osoite Florencio Sanchez 1224. Täällä sijaitsee Puente Verde. Kyseessä on talon alakerrassa sijaitseva iso olohuone, jossa on kolme pitkää pöytää. Työpäivämme alkaa klo 17, jolloin Puente Verdessä tarjoillaan lapsille ja nuorille merienda, eli välipalaa. Välipala koostuu kekseistä ja hunajalla makeutetusta lämpimästä mate-teestä.

Meriendan aikana paikalla on yleensä 20-50 lasta ja nuorta ja välipalan jälkeen osa heistä jää viettämään aikaa kanssamme. Lasten suosikkipeli on Uno, jonka lisäksi myös erilaiset hipat ja jalkapallo ovat suuressa suosiossa.

Argentiinassa on päinvastaiset vuodenajat kuin Suomessa. Täällä koulut alkoivat kesäloman jälkeen maaliskuun alkupuolella ja sen takia olemme harjoitelleet lasten kanssa myös englantia ja matematiikkaa. Yksi tyttö pyysi minua auttamaan häntä oppimaan lukemaan, siinäpä sitä onkin projektia kerrakseen! Onneksi olen saanut apua muilta vapaaehtoisilta ja kävinpä hankkimassa paikallisen kirjastokortinkin, jotta voimme lukea lapsille satuja.

Viime torstaina kolme poikaa ei meinannut millään saada tarpeekseen harjoituksista! Harjoittelimme ensin englannin persoonapronomineja ja be-verbin käyttöä, jonka jälkeen he pyysivät saada laskea matematiikkaa. Christinen kanssa keksimme heille hiki hatussa yhteen- ja vähennyslaskuja allekkain ja harjoitimme heitä hahmottamaan lukuja. Siinä kului aika kuin siivillä ja lapset olivat todella innokkaita! Lopulta meidän täytyi lopettaa laskut, sillä klo 19 lapsille tarjoillaan illallinen, jolloin paikalle saapuu naapurustosta taas lähemmäs 50 lasta. Tarjoilemme lapsille ruuan, korjaamme lautaset pois ja pyyhimme pöydät. Tämän jälkeen onkin aika hyvästellä Norma, Juan ja muut projektia pyörittävät paikalliset aikuiset. Annamme argentiinalaiseen tapaan poskisuudelmat ja kävelemme takaisin bussipysäkille hämärän laskeutuessa. Kotiin saavumme klo 21-21.30 illallistamaan muiden vapaaehtoisten kanssa.

Työt sujuvat jo hyvin ja olemme oppineet useamman lapsen nimen. Monet kasvot ovat tuttuja vaikka nimeä en osaisikaan ja ilahduttavan moni lapsi tulee juttelemaan meille. Alkuun meillä oli todella paljon vaikeuksia ymmärtää lapsia, sillä he puhuvat todella nopeasti ja aksentilla, jota ei Suomessa espanjantunneilla opetettu. Nyt korvamme on jo pikkuisen tottunut paikalliseen puhetapaan ja joka päivä kielitaitomme tuntuu edistyvän.

Yhtenä päivänä toissa viikolla projekti oli peruttu, sillä koko Lomasin alueella oli sähkökatko. Viime keskiviikkona koko päivän jatkunut sade sai kadut tulvimaan ja lapset jäivät koteihinsa, joten meilläkään ei ollut töitä. Tuntui oudolta jäädä kotiin sateen takia, mutta kuulimme, että lapsia ei todellakaan tule paikalle kovalla sateella, joten 1,5 tunnin bussimatka olisi ollut turha tehdä.

Toissa viikolla olimme saapuneet Puente Verdeen kun kuulimme, että Norma on kipeänä, joten kukaan ei olisi laittamassa lapsille ruokaa. Leikimme kuitenkin lasten kanssa hippaa meriendan jälkeen, ja kun illallisaika lähestyi, alkoi paikalle saapua lisää lapsia ja vanhempia. Oli sydäntäsärkevää kertoa heille, että tänään ei olisi illallista tarjolla. Olin juuri jutellut yhden äidin kanssa. Hän on kolmen pienen lapsen äiti, koditon ja nyt vielä lasten illallinen oli peruttu. Luulen myös, että monessa muussakaan kodissa ei ole tarpeeksi rahaa ruokaan, joten lasten ruokaileminen Puente Verdessä on elintärkeää. Siinä olikin mietittävää kotimatkalleni.

Kaikesta tästä huolimatta lasten huulilla näkee hymyn päivittäin. Siitä saan toivoa.